Kun kunnianarvoisa rovasti kirjoitti niistä suurista laumoista, jotka pyrkivät sinne gaussin käyrän huipulle, minulle tuli mieleen ne (tai me), joita ei voisi vähempää kiinnostaa se, missä kohtaa kyseisellä käyrällä sijaitaan. Tiedättehän ihmistyypin, joka elää hyvin vaatimattomissa oloissa, mutta käyttää paljon rahaa esimerkiksi harrastukseen tai matkusteluun, tai johonkin, mistä hän ei puhu mitään. Erittäin paheksuttavaa sellainen? Tai ostetaan iso, hieno talo, jossa asutaan sitten hyvin askeettista, köyhän ihmisen elämää, eikä koskaan käydä missään ruokakauppaa ja työpaikkaa kauempana. Tai muuten vain säästetään ihan älyttömiltäkin tuntuvissa asioissa, mutta tuhlataan jossain toisaalla. Riippuu ihan tilanteesta, missä olet hänen kanssaan tekemisissä, luulet häntä joko upporikkaaksi tai rutiköyhäksi, vaikka hän on todellisuudessa varsin keskituloinen.
Mistä paheksujille riittäisi sitä paheksuttavaa, jos kaikki olisivat samanlaisia?
Kyllähän sitäkin paheksutaan, että joku pyrkii näyttäytymään keskiluokkaiselta, vaikka ei sitä oikeasti olisikaan. Keskiluokastahan tekee niin tavoiteltavan juuri se, että suurin osa ihmisistä kuuluu siihen ihan luonnostaan. Jos niin ei olisi, tilanne olisi todella huolestuttava. Olisi vain upporikkaat ja rutiköyhät, eikä niiden välillä olisi mitään. Keskiluokan olemassaolo mahdollistaa sen, että köyhä voi nousta yhteiskunnallisessa asemassa ylöspäin. Mitä pienempi on keskiluokka, sitä suurempi on rikkaiden ja köyhien välinen kuilu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita kommenttisi niin, ettei kenenkään henkilöllisyys paljastu ulkopuolisille.
Jos kommenttisi koskee minua tai jotain läheistäni henkilökohtaisesti, lähetä kommenttisi suoraan minulle.