Yksin kotona

En ole vuosiin ollut niin pitkää aikaa ylsin kotona kuin tänään. Tulin kotiin noin klo 13.30, ja täällä ei ollut ketään. Tiesin sen jo aamulla lähtiessäni, että tulen tyhjään kotiin. Tilanteen teki oudoksi se, ettei minun tarvinnut hakea lapsia mistään. He olivat isänsä matkassa.

Nautin yksinolosta ja siitä, että sain tehdä rauhassa, mitä halusin. Illan lähestyessä aloin jo vähän kaipaamaan elämää ympärilleni. Tiesin kyllä, että he ovat tulossa yöksi kotiin, mutta mietin silti, saisinko ensinkään nukuttua, jos he olisivat yön poissa. Olen kyllä ollut yön erossa lapsistani, mutta silloin lapset olivat kotona ja minä muualla.

Lääkityksen lopettaminen

Lopetin pari päivää sitten lääkityksen. Sen, mikä alulksi tuntui niin hyvältä. Reilu kuukausi sitten jo vähensin sitä, koska sivuvaikutukset kävivät mahdottomiksi kestää. Lääkäri sanoi, että voin lisätä annosta omin päin, jos oireita alkaa tulemaan. Mutta kun sivuvaikutukset ovat pienelläkin annoksella hankalat, niin en vain voi lisätä annosta.

Isoin ongelma oli levottomuus ja keskittymisvaikeudet. Kun kerroin levottomuudestani tyttärelleni,hän totesi: "Nyt sitten tiedät, miltä tuntuu olla ADHD." Muitakin sivuvaikutuksia oli, ja on hiukan edelleen, mutta niiden kanssa olisin varmasti oppinut elämäänkin. 

Nyt olen pystynyt pitkästä aikaa lukemaan kirjaa ilman keskeytyksiä. Pitää vielä kokeilla,kuinka kirjoittaminen sujuu. Mieliala on ollut hiukan matalalla tämän päivän, ja se johtuu varmasti lääkkeen lopettamisesta, mutta se on pienempi paha kuin jatkuva levottomuus ja rauhattomuus.