Kohta on kolme viikkoa takana elämää koiran kanssa samassa taloudessa. Ei se niin kamalaa ole kuin aluksi tuntui, mutta tunnen silti helpotusta niinä hetkinä kun koira ei ole kotona. Nyt uskallan kuitenkin jo nukkua yöllä, vaikka tiedän, että koira pissaa sillä aikaa keittiöni lattialle. Omaan huoneeseeni en edelleenkään halua koiraa päästää. Ja olen hiukan huolissani siitä, kuinka tytär tulee koiransa kanssa pärjäämään, kun muuttaa taas omilleen asumaan.
Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että omaa koiraa en ota. Elämä on niin paljon helpompaa ilman koiraa, enkä mitenkään nauti koiran kanssa olemisesta. Mutta ajatus, että tyttärelläni on yleensä koira mukanaan kun hän tulee meillä käymään (sitten kun on ensin muuttanut meiltä pois), ei tunnu painajaiselta enää.
Blogi kertoo tunteista ja mielialoista, viisaudesta ja hulluudesta, yhdessä ja erikseen.
Tilaa:
Kommentit (Atom)
Katsotuimmat
-
Tässä on pari runoa aiheesta. Ainakin jälkimmäinen kuvaa kirjoittajan omienkin sanojen mukaan kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Eino Leino ...
-
Tajusin viime viikolla, että se tyrmäävä väsymys, mistä olen kärsinyt viime kuukaudet, saattaakin johtua mielialalääkkeestäni. Kokeeksi vähe...
-
Kuukausi sekaruokavaliolla on nyt takana, ja olo sen kun paranee. Olen huomannut, että kananmuna on ainut eläinkunnan tuote, jota vatsani ei...