Ulkonäköpaineet

Olen viime päivinä suunnitellut, että menisin laulutunneille. Olen puhunut siitä myös ääneen kotonani. Puolisoni heitti enemmän tai vähemmän vitsinä, että lähden sitten tekemään keikkaa. Ei siinä mitään. Ei se ajatuksena ihan mahdoton ole. Katsotaan ensin, kuinka laulu lähtee sujumaan.

Kun teini-ikäinen tyttäreni kuuli tästä, hänen kommenttinsa oli: "Et sinä tuolla naamalla mihinkään huipulle pääse."

Siinä se oli. Ennen kuin olin edes tehnyt lopullista päätöstä niistä laulutunneista, isketään jo ulkonäköpaineet päälle. Minun on siis laulettava ihan älyttömän hyvin, jotta kukaan viitsii kuunnella minua, koska naama.

Sanoin tyttärelleni, että en minä huipulle pyrikään.

Loppiainen

Joulu tuli ja meni. Eilen otettiin joulukoristeet pois ja vietiin joulukuusi ulos. Nyt on aika syödä kaikki loput jouluherkut pois kaapeista. Pipareita vielä on, ja torttuja. Pakasteessa näytti olevan porkkanalaatikkoa minulle vielä moneksi viikoksi.

Joulu meni ihan omalla porukalla. Esikoinen lähti tosin jo parin yön jälkeen kotiinsa.

Usein meillä käy joulun alla minun sisaruksiani ohikulkumatkalla. Nyt ei käynyt ketään. Olin itse siinä kunnossa, etten olisi jaksanut vierasta pitääkään. Äidiltäni jäi syksyllä huivi meille, ja sen olisin mielelläni antanut jollekin mukaan, kun olivat sinne menossa. Mutta kyllähän mekin siellä joskus menemme käymään.

Nyt on uusi vuosi ja uudet suunnitelmat. Niistä kirjoitan sitten kun ne selkeytyvät.