Haasteita lääkkeen ottamisessa

Olimme autossa matkalla paikasta a paikkaan b. Tuli aika, jolloin minun piti ottaa lääkkeeni. Eihän siinä pitänyt mitään ongelmaa olla. Minullahan oli käsilaukussani lääkkeet ja vesipullo.

Otin pilleripaketin laukustani, irrotin pillerin liuskasta, pudotin sen kämmenelleni ja siitä suuhun, täysin onnistuneesti. Laitoin pilleripaketin takaisin laukkuun ja vesipullon käteeni. Avasin korkin ja hörppäsin. Samalla hetkellä kuskini ajoi auton hidastetöyssyyn. Vesi syöksyi pullosta naamalleni. Ilmeisesti sitä meni hiukan myös suuhuni, sillä pilleri katosi suustani. Aloin seurata tilannetta, jotta voisin hörpätä turvallisesti lisää vettä. Tulimme liikenneympyrään. Siinä en uskaltanut juoda. Tulimme liikennevaloihin, jotka paloivat punaisena. Siinä olisi hyvä hetki juoda. Juuri kun valmistauduin juomaan, valo vaihtui vihreäksi. Kerkesin kuitenkin hörpätä hiukan ennen kuin auto kääntyi risteävälle tielle. Moottoritiellä meno oli niin tasaista, että juominen onnistui ongelmitta.

Mutta kaiken jälkeen en voinut olla täysin varma siitä, olinko todella niellyt lääkkeeni. Se pilleri oli todella pieni. En kuitenkaan voinut ottaa "varmuuden vuoksi" toista tablettia yliannosvaaran vuoksi.

Sittemmin olen huomannut, ettei lääkkeen ottamisen ajankohta ole niin tarkka, että sitä tarvitsisi alkaa lyhyen automatkan aikana nielemään. Puoli tuntia sinne tai tänne ei näissä lääkkeissä tunnu missään, kun todelliset vaikutukset näkyvät vasta viikkojen päästä. Mieluummin siis odotan sen 10 minuuttia tai vartinkin, että päästään perille, missä voin ottaa lääkkeeni hallitusti. Pitkillä automatkoilla taas on vähemmän niitä hidastetöyssyjä haittaamassa toimitusta.