Identiteettikriisi

On mennyt yli kuukausi, etten ole kirjoittanut mitään. Kesä on ollut rankka, paitsi sään osalta, myös oman pääni sisällä.

Yksi voimia vienyt asia oli alkukesän kuntouttava työtoiminta. Ei itse työssä mitään vikaa ollut. Työporukka vaan oli aika ankeaa. Olin lähes ainut, jolla oli minkäänlaisia tulevaisuuden näkymiä. Suurimmalle osalle ainut unelma oli se, että saisi olla mahdollisimman pitkään kuntouttavassa työtoiminnassa kyseisessä paikassa. Tuntui, kuin olisin pettänyt porukan, kun kerroin, etten haluakaan jatkosopimista.

Toinen voimia vienyt asia on uskonnollinen kriisi, jota olen potenut aika ajoin viimeisen kuuden vuoden ajan.

Eilen luin artikkelin, joka koskee keski-ikäisten identiteettikriisiä. https://yle.fi/uutiset/3-10332255 . Tajusin, että minulla on identiteettikriisi. Olen omaksunut jo lapsuudessani ja nuoruudessani uskonnolliseen sääntökuntaan kuulumisen osaksi identiteettiäni. Nyt, kun olen irtautunut ja irtautumassa niistä säännöistä, olen joutunut rankan identiteettikriisin murjomaksi. Voinko kuulua yhteisöön, jonka kaikkia keskeisiä sääntöjä en noudata?

En ole luopumassa kaikista (kirjoittamattomista ja kirjoitetuista) säännöistä, joita uskonnollinen yhteisö jäsenilleen asettaa, vaan ainoastaan niistä, joiden noudattaminen vaikeuttaa elämääni. Itse asiassa olen jo luopunut. Niiden paljastuminen muille kuin omalle perheelleni on vain ajan kysymys. Silloin tulisin joka tapauksessa erotetuksi yhteisöstä.

Joitakin uskonnollisen yhteisön määrittämiä tapoja aion jatkossakin säilyttää elämässäni, koska en pidä tarpeellisena tehdä muutoksia muutoksien vuoksi.